Vuoden 2016 viisut tuotiin Heroesin voiton myötä luonnollisesti Ruotsiin. SVT suuntasi alun perin katseensa jopa 45 000 katsojaa vetävään tukholmalaiseen Tele2 Arenaan, joskin kaikki halukkaat kutsuttiin hakemaan kaupunki-isännyyttä. Mukana oli muun muassa Melodifestivalen-kattauksesta tuttuja kaupunkeja sekä Sandviken & Gävle yhteishakemuksella. Tämä duetto jäi lopulta utopiaksi, sillä Tukholma tarjosi monipuolisen ja modernin tapahtumapaikan nimeltään Globen (sittemmin Avicii Arena), joka pääsi toista kertaa isännöimään viisut. Tukholma tunnetaan myös vahvasta sitoutumisestaan kulttuuriin ja viihteeseen, mikä teki siitä ihanteellisen isäntäkaupungin Euroviisuille.
Paikka: Globe Arena, Tukholma, Ruotsi
Aika: tiistai, torstai & lauantai 10., 12. & 14. toukokuuta
Järjestäjä: SVT
Juontajat: Petra Mede, Måns Zelmerlöw
Ohjaaja: Daniel Jelinek, Robin Hofwander, Sven Stojanović
Vastaava tuottaja: Johan Bernhagen, Martin Österdahl
Virallinen valvoja: Jon Ola Sand
Slogan: Come together
Väliaikanumero: 1. semifinaali: The Grey People, 2. semifinaali: Man vs. Machine, finaali: Petra Mede & Måns Zelmerlöw
Syksyllä 2015 SVT ilmoitti viisujen budjetin olevan 125 miljoonan Ruotsin kruunun luokkaa, mikä vastaa tällä hetkellä noin 11 miljoonaa euroa. Kulut olivat jopa Helsingin viisuja pienempiä. Vastaavan tuottajan Martin Österdahlin mukaan Melodifestivalen tarjosi oivan pohjan hienon kisan luomiselle. Samaan hengenvetoon Österdahl halusi aikaistaa tunnilla lähetysten alkuja, sillä ohjelman keston vuoksi esimerkiksi lapset eivät välttämättä pysy hereillä.
Tukholman viisut saivat graafisen ilmeensä tammikuussa 2016. Violettia ja sinistä hyödyntävän visuaalisen ilmeen varsinainen kohokohta on voikukka, josta se saikin inspiraationsa. Se kuvastaa yhtenäisyyttä ja slogania ”Come together” joka julkistettiin samaan aikaan.
Viisujen viestintäpäällikkö Lotta Loosme sanoi logon voivan tuottaa erilaisia tulkintoja. Hänen mukaansa sillä on kasvava tarkoitus, mikä voi heijastua koko maanosaan. Voikukka symboloi pieniä siemeniä, jotka tulevat joka puolelta Eurooppaa yhteen visualisoimaan musiikin iloa ja positiivista energiaa.
Sloganissa on historian havinaa, sillä se juontaa juurensa kaikkien aikojen ensimmäisiin, vuoden 1956 Euroviisuihin, joka toi ihmiset yhteen toisen maailmansodan jälkeen. Se ei koske pelkästään areenalla läsnä olevia ihmisiä, vaan myös heitä, jotka seuraavat viisuja kotikatsomoista televisioiden, tabletien, puhelimien ja tietokoneiden ääreltä.
Lavasta on tullut visuaalisen ilmeen, sloganin ja tietysti kappaleiden, esitysten sekä artistien lisäksi odotettu osa viisuja. SVT kuvasi Tukholman viisuihin rakennettua lavaa voimakkaaksi ja rohkeaksi. Frida Arvidssonin ja Viktor Brattströmin suunnittelema lava sisälsi innovatiivisen LED-seinän, joka sisälsi liikkuvia osia siten, että artistit pääsevät sen sisään. Heidän mukaansa tänä vuonna pyrittiin luomaan leikkisästi optisia illuusioita. Brattström oli jo kolme vuotta aikaisemmin mukana lavasuunnittelussa.
42 metriä syvä ja 47 metriä pitkä tuotos täytti kaikki modernin lavan piirteet. Oli tietokoneohjelmoitavaa valaistus, 600 kuutiometriä LED-seinää ja 250 kuutiometriä LED-lattiaa. Seinä koostui kahdestatoista erillisestä ruudusta.
Parhaan visuaalisen tuloksen saamiseksi LED-seiniin haluttiin pikseleitä, jotka ovat häivytettävissä. Valinta kohdistui lopulta PLEXIGLAS LED Black & White 7H25 -tuotteeseen, jonka toimitti Glasfiber & Plastprodukter AB. Lava- ja projektimanageri Per Andersson sanoi sen olevan monista testatuista vaihtoehdoista paras mahdollinen.
Ruotsi luotti suomalaiseen osaamiseen jossain määrin, sillä UMK:n voittanut Sandhja laitettiin avaamaan koko kisa ensimmäisessä semifinaalissa. Poronnahkapukuinen Sandhja sekä soul-tyyppinen, funkahtava ja energinen esitys jäi seminsä viidenneksitoista 51 pisteellä. UMK sai suitsutusta sekä karsintafinaalin että varsinaisen viisusemin floppaamisen myötä, sillä nainen voitti UMK:n ollen raatiäänissä selvästi muita edellä. Suomen kansa olisi valinnut Saara Aallon tai Mikael Saaren ennemmin.
Suomen energistä avausta seurasi Kreikka. Ikävästi kakkospaikalle uhrattu ”Utopian land” sisälsi etnisiä ja balkanilaisia vivahteita, jotka eivät kuitenkaan tuntuneet perinteisiltä genressään. Kappaleen lyriikat viittasivat maahanmuuttajakriisiin sekä finanssiongelmiin, joskin musiikillisesti teos kertoo toisen tarinan iloisuudellaan. Argon epäonnistuminen on siitä historiallinen virstanpylväs, että se merkitsi ensimmäistä kertaa, kun Kreikka karsiutui finaalista. Finaalipaikka ei ollut lähelläkään – 44 pistettä oikeutti kolmanneksi viimeiseen sijaan.
Kreikkaakin huonommin vuoden 2016 viisuissa pärjäsi Moldova. Kahden peräkkäisen karsiutumisen jälkeen Moldova päätti lähettää Lidia Isacin edustusmatkalle. Hänen kappaleensa ”Falling stars” ei ollut missään vaiheessa lopputalvea tai alkukevättä suosikkien joukossa, vaan sen uumoiltiin alusta alkaen joutuvan varsin vaikeaan taisteluun finaalipaikasta. Kappale on tyypillinen rakkauslaulu, jonka lyriikat kuvaavat etäisyyden ja pimeyden tunnetta, kun laulajan rakastama henkilö ei ole lähettyvillä. Kertosäe vahvistaa menetyksen ja hiipuvan intohimon teemaa. Taivasta kuvataan romahtavana, edustaen tunnetta, jossa kaikki hajoaa tai romahtaa. Moldova romahti sijalle seitsemäntoista vain 33 pisteellä.
Neljäntenä semissä esiintyi Unkari, jolle vuoden 2016 viisut olivat toistaiseksi neljänneksi viimeiset. Silloisen A Dalin voittanut ”Pioneer” on maan viimeisin englanninkielinen edustuskappale. Kokonaisuudessaan kappale rohkaisee kuuntelijoita hyväksymään yksilöllisyytensä ja voittamaan pelon olla erilainen. Se korostaa yhteiskunnallisten odotusten hylkäämistä ja aidosti elämisen tärkeyttä. Paketista vastaa Gábor Alfréd Fehérvári eli tuttavallisemmin Freddie, joka läpäisi semin puhtaasti ollen neljänneksi paras. Finaalissa komistuksen raspiääni ja rumpu jäivät sijalle yhdeksäntoista.
Kroatia palasi viisuihin kolmen vuoden tauon jälkeen sisäisen valinnan ja Nina Kraljićin johdolla. Kappaletta ”Lighthouse” promottiin aggressiivisesti ympäri Eurooppaa. Maaliskuun lopussa Kraljić nähtiin 48-tuntisella kiertueella Serbiassa, jolloin hän antoi useita haastatteluja eri medioille Euroviisuihin liittyen. Kroatia ylsi nippa nappa finaaliin sijoittuen semissä kymmenenneksi, mutta finaalissa tulikin sitten odotetusti kylmää kyytiä ja 23. sija. Kraljićille jäi sentään jotain käteen – ei-niin-arvostettu Barbara Dex -palkinto, joka myönnettiin huonoiten pukeutuneelle artistille.
Alankomaat päätti luottaa jälleen kantriin, sillä maata edusti folkia, kantria ja popia yhdistelevä Douwe Bob. Kappale ”Slow down” keskittyy nyky-yhteiskunnan kiireisen elämäntyylin kritisoimiseen ja tarpeeseen hidastaa tahtia. Se kehottaa kuuntelijaa ottamaan aikaa itselleen ja nauttimaan elämän pienistä iloista sen sijaan, että aina pyrkisi olemaan askeleen edellä. Itse esityksen muistettavin osuus lienee myös tyhjin, sillä koko bändi pysäytti soittamisen ja Douwe Bob laulamisen. Areenalla vallitsi noin kymmenen sekunnin ajan historiallinen hiljaisuus, jota ei ole ennen viisuissa nähty kesken esityksen. Finaalista irtosi kunnioitettava yhdestoista sija edellisvuoden karsiutumisen jälkeen.
Iveta Mukuchyanin luotsaama Armenia oli yksi ennakkosuosikeista alusta alkaen. Ikävä kyllä Iveta ei päässyt promoamaan kappalettaan Eurovision In Concertiin Vuoristo-Karabahin konfliktin vuoksi. Viisuedustukseen se ei vaikuttanut, sillä maa kisasi semissä ja ylsiheittämällä finaaliin sijoittuen peräti hopealle. Näyttävä ja kenties seksuaalinen esitys sai kunnian päättää finaalin. Edustuskappale ”LoveWave” koppasi seitsemännen sijan.
San Marino valitsi turkkilaisen Serhatin viisuihin vuodelle 2016. ”I didn’t know” julkistettiin alun perin hidastempoisena balladina. Sen lisäksi julki tuli erikseen discoversio, joka oli tarkoitettu EP:lle. San Marinon yleisradio SMRTV oli saanut siitä niin paljon positiivista palautetta YouTubessa ja sosiaalisessa mediassa, että se päätettiin lähettää viisuihin balladin sijaan. Finaaliin se ei yltänyt, vaan jätti San Marinon kirpakalle 12. sijalle.
Kisan kenties suurimpana ennakkosuosikkina pidetty Venäjä lähti voittamaan. Sisäisesti edustajaksi valitun Sergey Lazarevin esitys oli teknisesti vaikuttava ja visuaalisesti näyttävä. Se sisälsi monimutkaista videoprojisointia ja erityisiä lavastuselementtejä, jotka loivat dynaamisen ja futuristisen tunnelman. Lazarev itse oli keskipisteenä esiintyen usein interaktiivisesti projisointien kanssa, mikä loi illuusion hänen kiipeämisestään seinälle ja leijumisestaan ilmassa. Venäjä voitti tällä ikimuistettavalla esityksellä sekä semifinaalin että finaalin yleisöäänet, mutta jäi silti loppukilpailussa kolmanneksi.
Tšekin Gabriela Gunčíková ei jäänyt pahasti balladillaan Sergeyn visuaalisen riemuvoiton varjoon, vaan ylsi finaaliin – joutuen tosin jälleen vähintään yhtä pahalle esiintymispaikalle, sillä maa päätettiin uhrata toiseksi. Se kostautui ja kappaleen ”I stand” sijoitus oli toiseksi viimeinen, mikä oli silti aikanaan maan paras sijoitus, sillä he eivät olleet ennen Gabrielan pelastusta yltäneet edes finaaliin.
Luvassa oli lisää semin viimeisimpiä jatkajia, sillä kymmenentenä esiintyi Kypros, joka toden teolla poikkesi linjastaan tänä vuonna Minus Onen myötä. Muutaman vuoden tauon jälkeen luotettiin taas ruotsalaiseen laatuun, sillä kappaleen ”Alter ego” tekijätiimistä paistaa läpi yksi nimi – Thomas G:son. Edes hän ei voi tehdä ihmeitä, sillä Kyproksen lopullinen sijoitus oli finaalin 21:s.
Kontrasti edeltävään on melko hurja. Itävallan esityksen aikana lava oli koristeltu eloisilla, satumaisilla elementeillä, jotka loivat unenomaisen ja fantasiarikkaan tunnelman. Esityksen aikana näyttämöllä oli kukkien ja kasvien kuvioita. Zoë itse oli pukeutunut vaaleanpunaiseen mekkoon, joka sopi hyvin esityksen pehmeään ja haaveilevaan teemaan. Hän tarjosi erikoisen kappaleen Euroviisujen kontekstissa, sillä se on esitetty ranskaksi, mikä ei ole Itävallan virallinen kieli. ”Loin d’ici” kääntyy suomeksi ”Kaukana täältä” ja se on kevyt, unenomainen pop-kappale, jossa on voimakkaita ranskalaisen chanson-tyylin vaikutteita. Finaalissa Itävalta sai suurimman osan pisteistään yleisöltä ja ylsi 13. sijalle.
Viron kappale oli huomattava siirtymä sen aiemmista, usein kevyemmistä ja pop-henkisemmistä viisuista, sillä ”Play” oli tummasävyinen ja jazzahtava. Jälkipolville tuloksesta ei jäänyt kerrottavaa, sillä kappale jäi koko semin viimeiseksi Jüri Pootsmannin esittämistä korttitempuista huolimatta. Kyseessä on edelleen maan huonoin tulos koskaan. Virosta siirryttiin menevämpään ja kenties ”viisuisampaan” Azerbaidžaniin. Vuonna 2016 maan edustajana oli Samra Rahimli kappaleella ”Miracle”. Visuaalisesti esitys oli näyttävä ja täynnä glamouria. Lavalla käytettiin vaikuttavaa valaistusta ja erityisefektejä, jotka loivat energisen ja modernin tunnelman. ”Azerit” ylsivät finaalissa seitsemänneksitoista.
Kyproksen Minus One söi selkeästi ääniä Montenegrolta, joka luotti niin ikään rock-soundiin. Highway-bändi ja kappale ”The real thing” sijoittuivat semissä kolmanneksitoista ja karsiutuivat. Suurimmat pisteet Montenegro sai Armenialta ja San Marinolta. Seuraavaksi esiintyneen Islannin kohtalo järkytti monia. Greta Salómen esittämä eteerinen ja dynaaminen ”Hear them calling” yhdisti Greta Salómen lauluäänen ja mystisen, melkein kansanmusiikkimaisen sävytyksen. Lavaesitys oli huippumoderni ja hyödynsi laajasti varjoteatteria ja projisointitekniikkaa. Tästä huolimatta Islanti karsiutui jääden jopa aikaisemmin esiintyneen Montenegron taakse. Tulosta pidetään edelleen yhtenä vuoden 2016 viisujen oikeusmurhista.
Bosnia-Hertsegovinan vain yhden vuoden kestävä paluu oli varsin synkkä. Dalalin, Deenin, Ana Rucnerin sekä Jalan yhdestoista sija semifinaalissa tarkoitti sitä, että maa karsiutui ensimmäistä kertaa koskaan finaalista. Sittemmin heitä ei ole viisulavalla nähty. Semifinaalin päättävällä Maltalla meni hieman paremmin. Paluumuuttaja Ira Losco otti pronssia ja tykitti itsensä finaaliin. Karsinnan voittanut kappale ”Chameleon” päätettiin vaihtaa toiseen, jotta menestysmahdollisuudet paranisivat. Päätös vaikutti oikealta – korvaava kappale ”Walk on Water” toi Maltalle kahdennentoista sijan finaalissa.
1. semifinaalin väliaikashow oli ainutlaatuinen ja innovatiivinen tanssiesitys ”The Grey People”. Se poikkesi merkittävästi tyypillisistä, kevyistä ja viihdyttävistä väliaikaesityksistä ottaen kantaa pakolaiskriisiin ja humanitäärisiin kysymyksiin, jotka olivat erittäin ajankohtaisia Euroopassa vuonna 2016. Tänä vuonna nähtiin pätkät niiden maiden esityksistä, jotka ovat automaattisesti finaalissa. Edellisvuosina on tyydytty joko musiikkivideoihin tai karsintaesityksiin.
2. semifinaalin avausnumerona esitettiin hauska ja viihdyttävä sketsi nimeltä ”That’s Eurovision”. Tämä esitys oli luotu juhlistamaan Euroviisujen ainutlaatuista henkeä ja sen monivuotista historiaa. Juontajat Petra Mede ja Måns Zelmerlöw esittelivät humoristisella ja itseironisella tavalla mikä tekee viisuista niin erityisen ja rakastetun tapahtuman. He ottivat kantaa moniin kilpailun tunnusomaisiin piirteisiin, kuten sen dramaattisiin käänteisiin, monipuolisiin musiikkityyleihin, ainutlaatuisiin ja joskus yliampuviin esityksiin sekä kilpailun tuomaan yhteisöllisyyteen ja monimuotoisuuteen.
Latvia oli mukana modernilla ja intensiivisellä ”Heartbeat”-kappaleella, jonka takana seisoi Justs Sirmais. Kappale oli kirjoitettu ja tuotettu edellisvuonna kilpailleen Aminatan toimesta. Lavastus oli suhteellisen yksinkertainen keskittyen Justsiin ja hänen vahvaan esiintymiseensä, mikä sopi hyvin kappaleen henkeen. Finaalissa Latvia ylsi viidenneksitoista.
Vaikka Puola ei ollut ennakkosuosikkien joukossa, edustaja Michał Szpakin esitys herätti huomiota sen syvällisen tunneilmaisun ja perinteisen balladityylin ansiosta. Toisin kuin monet muut kilpailijat, Szpak keskittyi vahvaan vokaaliesitykseen ja emotionaaliseen tulkintaan ilman monimutkaisia visuaalisia efektejä. Hänen äänensä ja lavakarismansa olivat esityksen keskipisteessä, ja hän välitti kappaleen sanoman vahvasti ja koskettavasti. Elämänvalintojen merkitystä käsittelevä kappale ”Color of your life” pyyhälsi finaaliin ja oli siellä varsinkin yleisön mieleen saaden peräti heiltä kolmanneksi eniten pisteitä. Raadit torppasivat voittomahdollisuudet ja jättivät Puolan toiseksi viimeiseksi. Tuloksena oli silti kunnioitettava kahdeksas sija.
Sveitsin Rykka saatetaan muistaa viisufanien keskuudessa ainoastaan koomisista ”kyykkäyksistään”, sillä menestystä ei tullut. Vaikka raadit olivat jollain tasolla vastaanottavaisia Rykkan esitykselle, yleisön pisteet romahduttivat saldoa niin pahasti, ettei Sveitsi voinut välttyä viimeiseltä sijalta. Maata seurasi Israelin balladi ”Made of stars”, jonka esittäjä oli osuvasti Hovi Star. Hänen kerrotaan joutuneen Moskovan-vierailunsa aikana 3. huhtikuuta paikallisten passintarkastusvirkailijoiden häirinnän kohteeksi, jotka pilkkasivat tämän ulkonäköä ja tuhosivat hänen passinsa. Ikävästä tapahtumasta huolimatta Hovi esiintyi vakuuttavasti ja vei Israelin finaalissa neljännelletoista sijalle.
Valko-Venäjän edustajana toiminut Ivan sai mediahuomiota sen vuoksi, koska halusi esiintyä lavalla alasti elävien susien kanssa. EBU ei tietenkään tätä niellyt, joten Ivanin oli tyytyminen LED-seinällä nähtyyn sivukuvaan, jossa hän oli kyllä alasti suden kanssa, mutta kriittisiä paikkoja ei näytetty. Maa koki edellisvuoden saman kohtalon ja jäi semifinaalissa taas kahdenneksitoista.
Perheväkivaltaa ja naisten voimaantumista käsittelevä ”Goodbye (Shelter)” kisasi Serbian edustussävelmänä. Sanja Vučićin laulaman kappaleen esityksen lavastus ja visuaalinen ilme olivat suunniteltu tukemaan kappaleen sanomaa. Valaistus ja näyttämön somistus loivat sopivan tunnelman, joka korosti kappaleen vakavuutta ja Vučićin voimakasta esiintymistä. Serbia selviytyi finaaliin viimeisenä sijoittuen siellä kahdeksanneksitoista.
Seuraavaksi vuorossa olleille Irlannille ja Makedonialle ei riittänyt paikkoja finaalissa. Nicky Byrnen ”Sunlight” keräsi vain pikkupisteitä ja jäi viidenneksitoista. Makedonian kohtalo oli kirpeä yhdestoista sija, josta vastasi jo kerran viisuissa kunniakkaasti maataan edustanut Kaliopi. ”Dona” oli sekä yleisön että raatien kirjoissa yhdestoista. Makedonia oli päässyt finaaliin kahdeksan viime vuoden aikana vain kerran. Silloisen finaalipaikan toi tietysti itse Kaliopi.
Makedonian tapaan myös Liettuaa edusti tuttu kasvo. On hyvinkin mahdollista, että Kaliopi ja Donny Montell tunnistivat toisensa, sillä he kilpailivat samaan aikaan vuonna 2012. Montellin seuraava kappale ”I’ve been waiting for this night” oli Jonas Thanderin ja Beatrice Robertssonin käsialaa. Yksi esityksen kohokohdista oli näyttävä voltti. Montell hyppäsi trampoliinilla tehdäkseen voltin osana tanssikoreografiaansa. Hyvin suunniteltu ja harjoiteltu kokonaisuus toi Liettualle sen parhaan finaalisijoituksen koskaan – 9. sijasta voi olla varsin ylpeä.
Yksi vuoden suurimmista ennakkosuosikeista tuli Australiasta. Dami Imille uumoiltiin Australian toisena osallistumisvuotena peräti voittoa, eikä siitä kauas jäätykään. Ennakkosuosikille ei koitunut ongelmaksi se, että se joutui ottamaan vauhtia semifinaalista debyyttivuoden suoran finaalipaikan jälkeen. Dami päihitti jopa tulevan viisuvoittajan semissään. Finaalissa osat vaihtuivat ja dynaaminen popballadi ”Sound of silence” taipui Ukrainalle ja jäi toiseksi.
Vaihtelevalla menestyksellä viisuissa kisannut Slovenia laittoi asialle tänä vuonna ManuEllan. Kevyttä kantria ja popia yhdistelevälle kappaleelle oli liikaa esiintyminen suursuosikin jälkeen ja Slovenia karsiutui jääden neljänneksitoista semissä. Slovenian perässä esiintyi seuraava paluumuuttaja – Poli Genova Bulgariasta. Vaikka ”If love was a crime” oli lähes kokonaan englantia, kuultiin seassa virkkeen verran bulgariaa. Poli onnistui tällä kertaa ja vei Bulgarian finaaliin ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen. Tarina ei jäänyt siihen, vaan se pääsi erittäin lähelle maan ensimmäistä viisuvoittoa. Historiallisesta neljännestä sijasta tuli uusi ennätys.
Kolmihenkinen poikabändi Lighthouse X edusti tunnelmallisella pop-balladilla Tanskaa. Yhtyeen ongelmaksi koitui Euroviisujen sääntö, jonka mukaan kaikki ihmisääni täytyy tulla livenä. Harmonia kärsi vakavasti ja majakka jäi seminsä hännille, tarkalleen ottaen sijalle seitsemäntoista.
Vuoden 2016 Ukrainaa edusti Jamala, jonka kappale käsitteli Krimin tataarien joukkopakotettua siirtoa Neuvostoliiton toimesta vuonna 1944. ”1944” yhdisti modernin popmusiikin elementtejä perinteiseen Krimin tataarien musiikkiin ja etnisiin vaikutteisiin, mikä loi ainutlaatuisen ja vaikuttavan kokonaisuuden. Lavastus ja visuaaliset efektit, mukaan lukien projisoidut kuvat ja valaistus, tukivat esityksen emotionaalista voimaa. Ukrainan voitto herätti sekä positiivisia että negatiivisia reaktioita. Monet pitivät voittoa ansaittuna, mutta kappaleen poliittiset ja historialliset viittaukset aiheuttivat kuitenkin myös kiistaa erityisesti Venäjällä, joka piti kappaletta poliittisena kannanottona sen aikaiseen Krimin tilanteeseen. Lisäksi Ukrainaa voi pitää jonkinlaisena kompromissivoittajana, sillä se oli ”vasta” toinen sekä raatien että yleisön pisteytyksessä.
Norjan Agneten osallistumisen ympärillä oli keskustelua hänen henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan. On raportoitu, että Agnete kärsi mielenterveysongelmista, mukaan lukien masennuksesta, joka vaikutti hänen valmistautumiseensa. Tämä johti siihen, että hän vetäytyi julkisuudesta jättän väliin useita promotilaisuuksia ja harjoituksia ennen itse kilpailua. ”Icebreaker” ei edennyt finaaliin vaan tuloksena oli kolmastoista sija.
Georgiaa edustaneen Nika Kocharov & Young Georgian Lolitaz -yhtyeen esitys hyödynsi psykedeelisiä ja abstrakteja visuaalisia efektejä, jotka loivat ainutlaatuisen ja hypnoottisen tunnelman. Vaikka ”Midnight gold” ei sijoittunut korkealle (20:s) finaalissa, se jätti jälkensä kilpailun historiaan yhtenä erottuvimmista georgialaisista esityksistä. Albania sen sijaan luotti jälleen kerran huutavaan naiseen. Eneda Tarifa ja ”Fairytale” eivät yltäneet samanlaiseen satuun kuin nimikaima seitsemän vuoden takaa. Tuloksena oli kuudestoista sija.
Semifinaalin päätti svengaavalla kappaleella vain 18-vuotias Laura Tesoro Belgiasta. Funkin ja pop-musiikin sekoitus näyttäytyi lavalla eläväisesti ja värikkäästi. Se erottui äärimmäisen hyvin ja vei Belgian odotetusti finaaliin. ”What’s the pressure” oli iloinen kappale, joka toi mieleen klassisen funkin ja discotyylit. Erinomainen valinta sekä avaamaan finaali että päättämään ensimmäinen semifinaali. Tesoro tanssahteli kymmenennelle sijalle.
Euroviisujen finaali aloitettiin luonnollisesti näyttävillä esittelyillä. Esittelyjä seurasi 26 viisuesitystä valmiina kamppailemaan maansa väreissä. Ensimmäisenä vastaan tuleva suora finalisti oli Italia. ”No degree of separation” saattaa kieliä englannista, mutta kappale oli kuitenkin esitetty suurimmaksi osaksi italian kielellä. Herkät italialaisballadit ovat yleensä raatien mieleen. Italia keräsi 90 pistettä raadeilta ja 34 yleisöltä. Yhteispisteet 124 tarkoittivat kuudettatoista sijaa.
Frans Jeppsson Wall, taiteilijanimeltään Frans, oli melko tuntematon artisti ennen hänen osallistumistaan Ruotsin Melodifestivaleniin vuonna 2016. Hänen kappaleensa ”If I were sorry” oli kuitenkin yllättävä menestys. Kappale erottui muista sen minimalistisen tyylin ja Fransin rennon ja poikamaisen esiintymistavan vuoksi. Kappale oli moderni pop-balladi, jossa oli tarttuva melodia ja ajankohtainen lyriikka, joka resonoi erityisesti nuoremman yleisön kanssa. Ruotsi oli Ruotsi, sillä Frans ylsi kiitettävästi viidenneksi.
Fransia seurasi Saksan Jamie-Lee ja ”Ghost”. Mielenkiintoista Jamie-Leen esityksessä oli hänen visuaalinen tyylinsä, joka ammensi vaikutteita japanilaisesta kawaii-kulttuurista ja anime-maailmasta. Hän oli pukeutunut värikkäisiin, fantasiarikkaisiin asusteisiin, jotka olivat tyypillisiä japanilaiselle popkulttuurille. Tämä yhdistettynä kappaleen moderniin pop-tyyliin loi uniikin ja mieleenpainuvan esityksen, joka ei kuitenkaan uponnut äänestäjiin, sillä Saksa jäi viimeiseksi.
Ranska ja Amir olivat yksi kilpailun suosikeista. Kyseessä oli merkittävä osallistuminen Ranskalle, joka oli jo vuosia kamppaillut menestyksen saavuttamisessa. ”J’ai cherché” saavutti kuudennen sijan finaalissa, mikä oli yksi Ranskan parhaimmista sijoituksista vuosiin. Sijoitus oli positiivinen asia sekä Amirille että Ranskan Euroviisuille, ja se toi uutta energiaa ja optimismia maan tulevaisuuden suhteen kilpailussa.
Espanjan kappale oli merkittävä siinä mielessä, että se oli ensimmäinen kerta, kun edustuskappale esitettiin kokonaan englanniksi. ”Say yay!” oli vauhdikas ja energinen popkappale, jossa oli tarttuva kertosäe ja moderni tuotanto. Erityisen huomattavaa esityksessä oli Barein tunnettu jalkatanssi, joka sai yleisön ja katsojat mukaan rytmiin. Positiivisesta energiasta huolimata menestystä ei tullut – Espanjan sijoitus oli kahdeskymmenestoinen.
Toiseksi viimeisenä esiintyi kenties kaikkein pahiten pohjamudissa rämpinyt Iso-Britannia. Geneerinen ”You’re not alone” Joe & Jake -duolta auttoi välttämään viimeisen sijan, muttei 24. sija maan tilastoon positiivista leimaa jättänyt.
Finaalin väliajalla kuultiin edelleen suosiossa oleva ”Love Love Peace Peace”. Ikimuistettavassa väliaikanumerossa juontajat Petra Meden ja Måns Zelmerlöwin esittämä kappale oli suunniteltu parodioimaan ja juhlistamaan monia laulukilpailulle tyypillisiä kliseitä ja elementtejä. Kappaleessa ja esityksessä oli viittauksia muun muassa ylivoimaisiin rauhanviesteihin, rakkausteemoihin, kansallispukuihin, tanssivirtauksiin sekä odottamattomiin ja usein ylitsepursuaviin lavasteisiin. Måns kävi lurauttamassa myös uuden kappaleensa ”Fire in the rain”, jolloin lavalla nähtiin aikanaan trendikkäitä leijulautoja. Edellisvuoden voittokappaleeltakaan ei voinut luonnollisesti välttyä.
Lähes kolmen tunnin jälkeen saatiin tulosshow vireille. Vuonna 2016 otettiin käyttöön uusi tulosjärjestelmä, joka merkitsi merkittävää muutosta siinä, miten kilpailun pisteet laskettiin ja ilmoitettiin. Tämän uudistuksen tavoitteena oli lisätä jännitystä tulosten ilmoittamisessa ja tehdä kilpailusta vieläkin viihdyttävämpi. Uuden järjestelmän mukaan jokaisen maan pisteet jaettiin kahteen osaan: tuomaristojen antamat pisteet ja yleisöäänestyksen pisteet. Aiemmin nämä kaksi pistemäärää yhdistettiin kunkin maan yhteen lopulliseen pisteeseen, mutta vuodesta 2016 lähtien ne ilmoitettiin erikseen.
Tulos merkitsi sitä, että viisut palaavat Ukrainaan kahdentoista vuoden tauon jälkeen. Venäjällä kappale katsottiin poliittisesti latautuneeksi, mutta EBU mielsi Jamalan teoksen historialliseksi eikä suoranaisesti nykyhetken politiikkaan liittyväksi.
Tulos:
1. semifinaali:
1. Suomi: Sandhja – Sing it away (15. sija, 51 pistettä)
2. Kreikka: Argo – Utopian land (16. sija, 44 pistettä)
3. Moldova: Lidia Isac – Falling stars (17. sija, 33 pistettä)
4. Unkari: Freddie – Pioneer (4. sija, 197 pistettä)
5. Kroatia: Nina Kraljić – Lighthouse (10. sija, 133 pistettä)
6. Alankomaat: Douwe Bob – Slow down (5. sija, 197 pistettä)
7. Armenia: Iveta Mukuchyan – LoveWave (2. sija, 243 pistettä)
8. San Marino: Serhat – I didn’t know (12. sija, 68 pistettä)
9. Venäjä: Sergey Lazarev – You are the only one (1. sija, 342 pistettä)
10. Tšekki: Gabriela Gunčíková – I stand (9. sija, 161 pistettä)
11. Kypros: Minus One – Alter ego (8. sija, 164 pistettä)
12. Itävalta: Zoë – Loin d’ici (7. sija, 170 pistettä)
13. Viro: Jüri Pootsman – Play (18. sija, 24 pistettä)
14. Azerbaidžan: Samra – Miracle (6. sija, 185 pistettä)
15. Montenegro: Highway – The real thing (13. sija, 60 pistettä)
16. Greta Salóme – Hear them calling (14. sija, 51 pistettä)
17. Bosnia-Hertsegovina: Dalal & Deen feat. Ana Rucner & Jala – Ljubav je (11. sija, 104 pistettä)
18. Malta: Ira Losco – Walk on water (3. sija, 209 pistettä)
2. semifinaali:
1. Latvia: Justs – Heartbeat (8. sija, 132 pistettä)
2. Puola: Michał Szpak – Color of your life (6. sija, 151 pistettä)
3. Sveitsi: Rykka – The last of our kind (18. sija, 28 pistettä)
4. Israel: Hovi Star – Made of stars (7. sija, 147 pistettä)
5. Valko-Venäjä: Ivan – Help you fly (12. sija, 84 pistettä)
6. Serbia: ZAA Sanja Vučić – Goodbye (Shelter) (10. sija, 105 pistettä)
7. Irlanti: Nicky Byrne – Sunlight (15. sija, 46 pistettä)
8. Makedonia: Kaliopi – Dona (11. sija, 88 pistettä)
9. Liettua: Donny Montell – I’ve been waiting for this night (4. sija, 222 pistettä)
10. Australia: Dami Im – Sound of silence (1. sija, 330 pistettä)
11. Slovenia: ManuElla – Blue and red (14. sija, 57 pistettä)
12. Bulgaria: Poli Genova – If love was a crime (5. sija, 220 pistettä)
13. Tanska: Lighthouse X – Soldiers of love (17. sija, 34 pistettä)
14. Ukraina: Jamala – 1944 (2. sija, 287 pistettä)
15. Norja: Agnete – Icebreaker (13. sija, 63 pistettä)
16. Georgia: Nika Kocharov & Young Georgian Lolitaz – Midnight gold (9. sija, 123 pistettä)
17. Albania: Eneda Tarifa – Fairytale (16. sija, 45 pistettä)
18. Belgia: Laura Tesoro – What’s the pressure (3. sija, 274 pistettä)
Finaali:
1. Belgia: Laura Tesoro – What’s the pressure (10. sija, 181 pistettä)
2. Tšekki: Gabriela Gunčíková – I stand 25. sija, 41 pistettä)
3. Alankomaat: Douwe Bob – Slow down (11. sija, 153 pistettä)
4. Azerbaidžan: Samra – Miracle (17. sija, 117 pistettä)
5. Unkari: Freddie – Pioneer (19. sija, 108 pistettä)
6. Italia: Francesca Michielin – No degree of separation (16. sija, 124 pistettä)
7. Israel: Hovi Star – Made of stars (14. sija, 135 pistettä)
8. Bulgaria: Poli Genova – If love was a crime (4. sija, 307 pistettä)
9. Ruotsi: Frans – If I were sorry (5. sija, 261 pistettä)
10. Saksa: Jamie-Lee Kriewitz – Ghost (26. sija, 11 pistettä)
11. Ranska: Amir – J’ai cherché (6. sija, 257 pistettä)
12. Puola: Michał Szpak – Color of your life (8. sija, 229 pistettä)
13. Australia: Dami Im – Sound of silence (2. sija, 511 pistettä)
14. Kypros: Minus One – Alter ego (21. sija, 96 pistettä)
15. Serbia: ZAA Sanja Vučić – Goodbye (Shelter) (18. sija, 115 pistettä)
16. Liettua: Donny Montell – I’ve been waiting for this night (9. sija, 200 pistettä)
17. Kroatia: Nina Kraljić – Lighthouse (23. sija, 73 pistettä)
18. Venäjä: Sergey Lazarev – You are the only one (3. sija, 491 pistettä)
19. Espanja: Barei – Say yay! (22. sija, 77 pistettä)
20. Latvia: Justs – Heartbeat (15. sija, 132 pistettä)
21. Ukraina: Jamala – 1944 (1. sija, 534 pistettä)
22. Malta: Ira Losco – Walk on water (12. sija, 153 pistettä)
23. Georgia: Nika Kocharov & Young Georgian Lolitaz – Midnight gold (20. sija, 104 pistettä)
24. Itävalta: Zoë – Loin d’ici (13. sija, 151 pistettä)
25. Iso-Britannia: Joe & Jake – You’re not alone (24. sija, 62 pistettä)
26. Armenia: Iveta Mukuchyan – LoveWave (7. sija, 249 pistettä)
Keskustele ensimmäisestä semifinaalista foorumillamme
